Siirry pääsisältöön

Pirkko Mattila: Kaunis Saara



Kaunis Saara näki hänet ensimmäistä kertaa nyrkkeilykehässä. Vaalea kiharapää sai tytön seuraamaan ottelua koko sielullaan ja kehollaan. Mies liikkui kissamaisen nopeasti päkiöillään härnäten ja suojautuen, harhauttaen ja iskien.  

Vaikka veli varoittelee nuorta Saaraa naistennaurattaja-Reinosta, Saara ihastuu, rakastuu, menee naimisiin ja perustaa perheen. Elämä osoittautuu kuitenkin aivan toisenlaiseksi, mitä hän oli kuvitellut. Tulee sota, puutteen ja niukkuuden vuodet, pettymyksiä, mutta välillä onneakin. Viina vie miestä, kuten vei varmaan montaa muutakin sodan henkisesti rikkomaa perheenpäätä. Saara saa monta lasta, joista huolehtiminen vie hänet jaksamisen rajoille. Äitiys – johon jo Eeva Heilalalta lainatussa motossa viitataan – on yksi romaanin punaisista langoista.

Kaunis Saara jatkaa Pirkko Mattilan esikoisromaanissa, Perämeren Sofiassa (2009) alkanutta suvun naisten tarinaa. Ajattelen Sofiaa ja Saaraa rinnakkaisteoksina, tarinoina vahvoista pohjoisen naisista. Sofia kestää sitkeytensä ansiosta köyhyyden ja menetykset ja Saarakin joutuu vaikeiden valintojen eteen. Päätös jättää väkivaltainen ja alkoholisoitunut mies ei saa ymmärrystä heiltä, joiden mielestä naisen kuuluu pysyä hellan ja nyrkin välissä, tapahtui mitä hyvänsä.


Kaunis Saara kertoo myös pohjoisen Suomen jälleenrakentamisen ajasta:
esimerkiksi Oulu on muuttunut ja kasvanut aika paljon 1960-luvulta nykypäivään tultaessa. Saaran elämässä jälleenrakentaminen näkyy elintason vaivihkaisena nousuna ja asumisolosuhteiden parantumisena. Sisävessat yleistyvät, eikä vettä tarvitse kantaa enää kaivosta. Saaran haave kauniista kodista antaa paitsi psykologista näkökulmaa, niin myös vertauskuvallista merkitystä: se edustaa turvallisuutta ja suojaa, kauneuttakin.

Teoksen fiktiivinen rakenne toimisi jäntevämmin ilman viimeistä osiota, jossa tullaan ehkä vähän liian lähelle nykypäivää. Vaikka Saara on kaunokirjallinen romaani, se kiinnostanee erityisesti elämän- ja selviytymistarinana.


Nordbooks 2015
348 sivua

 

Toisaalla:
Kustantajan esittely

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...