lauantai 23. tammikuuta 2016

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta


Olen yrittänyt kahlata epätoivoisesti erään romaanikilpailun voittajateosta, jossa jokseenkin yhdentekevä ja päästään vinksahtanut (oikeastaan siis ihan ehta ääliö) päähenkilö paneskelee vastakkaisen sukupuolen edustajia siellä sun täällä ja haaveilee kirjailijuudesta. Kiviäkin kiinnostaa ja minua vielä vähemmän. 

Pakko siis lukea aivan jotain muuta. Niinpä tartuin Kaisa Haatasen esikoisromaaniin Meikkipussin pohjalta. Siinä ei enää haaveilla, vaan on saatu jo jotain aikaiseksikin. Tytti Karakoski, kohta viisikymppinen kustannuspäällikkö, käy läpi elämäänsä ja valintojaan. Hänellä on kunnioitusta herättävä ura asiantuntijatehtävissä ja muutenkin kaikki kohdillaan. Tytti on järjestyksen nainen ja niinpä hän laatii listan itselleen merkityksellisistä asioista, aakkosjärjestyksessä tietenkin. 

Blogimaisten episodien kautta avautuu näkymä keski-ikäisen ja keskiluokkaisen naisen arkipäivän tilanteisiin. Semihauskojen havaintojen ja nykymenon ruotimisen ohella Tytti Karakoski luotaa myös psyykensä syövereitä ja sen kipupisteitä, hetkittäistä yksinäisyyttäkin. Osuvimmillaan Haatanen on pohtiessaan sinkkunaisen (tai siis itsellisen naisen) yhteiskunnallista asemaa ja feminismin olemusta:

Nykymissit vastaavat kärkkään kielteisesti, kun heiltä kysytään, ovatko he feministejä. He kuulostavat tynnyrissä kasvaneilta varhaisseniileiltä eläkeläismiehiltä (en tarkoita missään tapauksessa omaa isääni). Feminismi käsitetään yhä vain väärin; ei vieläkään olla valmiita ymmärtämään, että kyse on tasa-arvosta. Vain ja ainoastaan tasa-arvosta.

Kustantaja mainostaa Meikkipussia salaviisaana viihderomaanina aikuisille naisille. Viihteestä se käy erinomaisestikin, ja kohderyhmä on juuri oikea, mutta romaaniksi se on kovin kolumnimainen ja salaviisauteen yltääkseen olisi pitänyt jättää enemmän rivien välistä hoksattavaksi. Rehellisyys ja suhteellisuudentaju pelastavat kuitenkin kokonaisuuden.

Mutta miten niin tupakanhajun saa pois rintaliiveistä ripustamalla ne yöksi patterille? En ymmärrä, täytynee siis kokeilla.


Johnny Kniga 2015
170 sivua


Toisaalla:

2 kommenttia:

  1. Hei Jaana! Laitoin sinulle pienen haasteen omaan blogiini Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia. Käypä kurkkaamassa! :)

    VastaaPoista
  2. Hei Jaana! Laitoin sinulle pienen haasteen omaan blogiini Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia. Käypä kurkkaamassa! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...