Siirry pääsisältöön

Tarja Kekäläinen (toim.): Essi Renvall


Oululaissyntyinen kuvanveistäjä Essi Renvall (1911–1979) on suurelle yleisölle tuttu lapsimuotokuvistaan sekä lukuisista kirjailijamuotokuvista. Renvall teki kuitenkin pitkän uransa aikana myös paljon muuta: mitaleita, maalauksia ja julkisia veistoksia, kuten Rauhanpatsaan Helsingin Kaivopuistossa ja Tampereelle Atlas-tytön. Renvall oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka elätti itsensä kuvanveistäjänä. 

Nyt Renvallin elämä ja etenkin ura taiteilijana on koottu yksiin kansiin Oulun ja Tampereen taidemuseoiden ansiokkaana yhteistyönä. Virpi Nikkari esittelee Essi Renvallia muotokuvataiteilijana, ja Tarja Kekäläinen kertoo Renvallin julkisista töistä – erityisesti kirjailijamuotokuvista, mutta myös veistoksista. Renvallin mitalitaiteesta kirjoittaa Tapio Suominen. Teoksen lopussa on Renvallin elämäkerrallinen aikajana.
 

Essi Renvallin isä työskenteli nahkurimestarina Åströmin nahkatehtaalla. Lapsuus Hupisaarten ja vielä vapaana kuohuvan Merikosken kaupungissa loi pohjan tulevalle taiteilijuudelle, josta ei puuttunut lahjakkuutta tai taiteellista näkemystä, jos kohta ei vastoinkäymisiäkään. Arjen puitteet olivat etenkin sotavuosina niukat, eikä perheen ja oman uran yhteensovittaminen sujunut ongelmitta. Avioliitto kuvanveistäjä Ben Revallin kanssa päättyi eroon 1943. Ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä vuonna 1942 oli kuitenkin menestys, ja työnsä kautta Renvall tutustui moniin aikansa keskeisiin vaikuttajiin: poliitikkoihin kirjailijoihin ja taiteilijoihin. WSOY tilasi häneltä 30 kirjailijamuotokuvan sarjan sekä useita muistomerkkejä.

Renvallilla oli kutsumus tehdä elävää ja koskettavaa taidetta ja siinä hän onnistuikin – olipa kyse sitten klassiseen tyyliin, ekspressionistiseen tai dekoratiiviseen värikkyyteen painottuvista töistä. Hänellä oli psykologista tarkkanäköisyyttä ja kykyä ilmentää töissään myös kuvattaviensa sisäistä olemusta ja luonnetta. ”Pieni painallus, sivallus, poisto tai lisäys saveen voi tuoda esiin kuvattavan ihmisen henkisen olemuksen.” 
 

Kirjaan liittyvä näyttely Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall on esillä Oulun taidemuseossa 18.6.2016–4.9.2016 ja Essi Renvall – ihmisyyttä etsimässä Tampereen taidemuseossa 1.10.2016–29.1.2017. Ja heille, joita Renvallin elämä ja taide kiinnostaa, suosittelen lainaamaan kirjastosta tämän juuri ilmestyneen kirjan lisäksi taiteilijan elämänmakuisen muistelmateoksen Nyrkit savessa (Weilin+Göös, 1971). 


Tarja Kekäläinen (toim.)
SKS 2016
176 sivua



Toisaalla:
SKS: Essi Renvall – Kuvanveistotaiteen naispioneeri
Patsaanmetsästäjä: Viehkeitä naisia ja komeita miehiä - esittelyssä Essi Renvall
Essi Renvall Wikipediassa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...