Siirry pääsisältöön

Tarja Kekäläinen (toim.): Essi Renvall


Oululaissyntyinen kuvanveistäjä Essi Renvall (1911–1979) on suurelle yleisölle tuttu lapsimuotokuvistaan sekä lukuisista kirjailijamuotokuvista. Renvall teki kuitenkin pitkän uransa aikana myös paljon muuta: mitaleita, maalauksia ja julkisia veistoksia, kuten Rauhanpatsaan Helsingin Kaivopuistossa ja Tampereelle Atlas-tytön. Renvall oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka elätti itsensä kuvanveistäjänä. 

Nyt Renvallin elämä ja etenkin ura taiteilijana on koottu yksiin kansiin Oulun ja Tampereen taidemuseoiden ansiokkaana yhteistyönä. Virpi Nikkari esittelee Essi Renvallia muotokuvataiteilijana, ja Tarja Kekäläinen kertoo Renvallin julkisista töistä – erityisesti kirjailijamuotokuvista, mutta myös veistoksista. Renvallin mitalitaiteesta kirjoittaa Tapio Suominen. Teoksen lopussa on Renvallin elämäkerrallinen aikajana.
 

Essi Renvallin isä työskenteli nahkurimestarina Åströmin nahkatehtaalla. Lapsuus Hupisaarten ja vielä vapaana kuohuvan Merikosken kaupungissa loi pohjan tulevalle taiteilijuudelle, josta ei puuttunut lahjakkuutta tai taiteellista näkemystä, jos kohta ei vastoinkäymisiäkään. Arjen puitteet olivat etenkin sotavuosina niukat, eikä perheen ja oman uran yhteensovittaminen sujunut ongelmitta. Avioliitto kuvanveistäjä Ben Revallin kanssa päättyi eroon 1943. Ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä vuonna 1942 oli kuitenkin menestys, ja työnsä kautta Renvall tutustui moniin aikansa keskeisiin vaikuttajiin: poliitikkoihin kirjailijoihin ja taiteilijoihin. WSOY tilasi häneltä 30 kirjailijamuotokuvan sarjan sekä useita muistomerkkejä.

Renvallilla oli kutsumus tehdä elävää ja koskettavaa taidetta ja siinä hän onnistuikin – olipa kyse sitten klassiseen tyyliin, ekspressionistiseen tai dekoratiiviseen värikkyyteen painottuvista töistä. Hänellä oli psykologista tarkkanäköisyyttä ja kykyä ilmentää töissään myös kuvattaviensa sisäistä olemusta ja luonnetta. ”Pieni painallus, sivallus, poisto tai lisäys saveen voi tuoda esiin kuvattavan ihmisen henkisen olemuksen.” 
 

Kirjaan liittyvä näyttely Muottiin taipumaton – kuvanveistäjä Essi Renvall on esillä Oulun taidemuseossa 18.6.2016–4.9.2016 ja Essi Renvall – ihmisyyttä etsimässä Tampereen taidemuseossa 1.10.2016–29.1.2017. Ja heille, joita Renvallin elämä ja taide kiinnostaa, suosittelen lainaamaan kirjastosta tämän juuri ilmestyneen kirjan lisäksi taiteilijan elämänmakuisen muistelmateoksen Nyrkit savessa (Weilin+Göös, 1971). 


Tarja Kekäläinen (toim.)
SKS 2016
176 sivua



Toisaalla:
SKS: Essi Renvall – Kuvanveistotaiteen naispioneeri
Patsaanmetsästäjä: Viehkeitä naisia ja komeita miehiä - esittelyssä Essi Renvall
Essi Renvall Wikipediassa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Paavo Rintala: Pojat

Otava 1958 Teuvo Pakkala toi kirjallisuuteen Oulun Vaaran kaupunginosan, Matti Hälli Tuiran, Paavo Rintala puolestaan lapsuus- ja kouluvuosiensa Raksilan. Työläisten ja köyhien alueita kaikki tyynni.  Rintalan Raksila ajoittuu jatkosotaan. Oulu oli saksalaisten varuskuntakaupunki ja kaupungintalollakin liehuivat hakaristiliput. Tuiraan rakennettua saksalaisten suurinta parakkikylää kutsuttiin Pikku-Berliiniksi ja tämä nimitys elää yhä osana paikallishistoriaa yhtä lailla kuin esimerkiksi Koskela tunnetaan Pikku-Moskovana. Kotirintaman arki näyttäytyy romaanissa kaupankäyntinä ja vehtaamisena saksalaisten kanssa. Sota on luonut poikkeusolot, joissa normaalit käytöskoodit eivät välttämättä päde. Kerronnan keskiössä toimivalle raksilalaiselle poikasakille sota on ennen kaikkea jännittävää peliä ja saksalaissotilaiden ja heidän heilojensa ”vaanimista”, jos kohta Immu, Pate, Urkki, Matti ja etenkin oman onnensa nojaan jätetty Jake oppivat tuntemaan myös sodan nurjemman puole...