Siirry pääsisältöön

Kaari Utrio: Vaskilintu



Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret, Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia-sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa).

Eila Pennasen Pyhä Birgitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan. 

Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taikavoimaa: "Vesilintu, vaskilintu, terve joutsen, jumalan lintu".
 

Terhenillä on siis esi-isiensä kyvyt, mutta elämä kuljettaa häntä ympäri maailmaa: Pohjan periltä Novgorodiin, Konstantinopoliin, madjaarien ja frankkien maahan, Englantiin ja Norjan tuntureille. Lopulta Terhen päätyy Bysanttiin ylhäiseksi prinsessaksi, Theodora Hyperboreaksi. Jälkisanoissa Utrio huomauttaa, että tuolloinen Eurooppa oli nykyisen käänteiskuva. Idässä oli rikas, turvallinen ja hyvin järjestetty Bysantin valtakunta.

Naishahmojen ohella keskeinen henkilö Vaskilinnussa on Eirik Väkevä, Pöhkö-Eirik, joka on soturi, jyhkeä kuin kallionlohkare ja ruma kuin peikko. Siis kerrassaan hellyttävä tapaus! Äitipuoli on leimannut Eirikin vähä-älyiseksi, mitä hän ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Eirikin ja Terhenin tiet erkanevat useampaan kertaan, mutta Eirik rakastaa ja suojelee Terheniä pyyteettömästi, koko sydämestään.


Millaista sitten on rakkaus Utrion kirjoissa? Se on ehtaa himoa. Ruumiit vavahtelevat halusta ja painautuvat toisiaan vasten, huulet vaeltavat iholla, kädet hamuavat rinnoilta reisille ja kupeita polttaa tuli. Eirik Väkeväkin tunkeutuu Terheniin äristen kuin karhu.

Rakkauden ja juonittelujen ohella Vaskilintu on täynnä kuninkaita, hallitsijoita, kirkkoja sekä arkipäivän elämää palatseissa ja niiden ulkopuolella. Ja tämä elävä mikrohistoria onkin ehkä romaanin mielenkiintoisinta antia. Tavat, esineet, ruoat, pukeutuminen, interiöörit, koko historiallinen epookki on Utriolla varmasti kohdillaan.


Vaskilinnun tarina jatkuu vuonna 1995 ilmestyneessä romaanissa Tuulihaukka.


Tammi 1992
757 sivua

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana.

Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain-romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin ovat kriisi…

Heidi Köngäs: Luvattu

Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954) tarkastelee tänä syksynä ilmestyneessä romaanissaan Sandra Suomen sisällissotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Romaanin päähenkilönä on vahva, rohkea ja työtä pelkäämätön nainen, kuten on ollut kautta Köngäksen koko tuotannon – alkaen jo esikoisromaanista Luvattu. Näihin naisiin olen tykästynyt, ja uskaltaisin jopa väittää, että heistä saa lukijakin voimaa. 

Luvattu kuvaa kiellettyä rakkautta 1800-luvun lopun maalaiskylässä. Köngäs on saanut aiheen oman sukunsa historiasta. Tarinan minäkertojan, nuoren Maijan esikuvana on ollut kirjailijan isoisän äiti. Hänet oli kuulutettu vaimoksi miehelle, joka menetti mielenterveytensä. Isoäiti, silloinen nuori piika, sai peruttua avioliiton ja perusti myöhemmin perheen toisen miehen kanssa.

Maija on piikana isossa talossa ja kihlattu Antti-rengille. Isäntä on luvannut nuorelleparille torpparinpaikan ja Antti on lähtenyt ratatöihin hirsirahoja tienaamaan. Maijan mielessä Antin paikan onkin ottanut toine…

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki ja Unohdettu vartti

Weilin+Göös 1985
141 sivua

Weilin+Göös 1986
146 sivua

Mulla on huono moottorikelkka, sillä mie lähen lauantai-iltana kairole ja tulen sunnuntai-iltana takasi. Sitten mie viikon siinä oottelen ja taas ko tullee lauantai niin mie lähen puottehleen korpheen. Sielä mie nukun laavusa tai jossaki eräkämpälä, enimmäkseen mie annan kelkan kulkea. Ylös vaarojen pääle ja alas. Rosa Liksom (s. 1958) on yksi suomalaisen nykykirjallisuuden suurista nimistä. Hän toi kirjallisuuteemme pätkäproosan ja murteen ja tavallaan myös marginaali-ihmiset: narkkarit ja prostituoidut sekä pohjoisten peräkammareiden aikamiespojat. Ensimmäisten novellikokoelmiensa Yhden yön pysäkki (1985) ja Unohdettu vartti (1986) perusteella Liksomia luonnehdittiinkin ulkopuolisten ja syrjäytyneiden tulkiksi.

Liksomin nimettömät novellit rakentuvat usein monologin tai lakonisen dialogin muotoon. Huumori on sarkastista ja ihmissuhteet äkkivääriä. Osattomuus on yhtäläistä kaikkialla.

Parhaimmillaan Liksom on kirjoittaessaan Lapin syrj…