Siirry pääsisältöön

Janica Brander: Lihakuu

Otava 2011
142 sivua 

Absurdeja ja maagisia tarinoita, lupaa kirjan takakansi. Ja tamperelaisen Janica Branderin (s. 1983) esikoisnovellikokoelma Lihakuu pitää lupauksensa. Jo kokoelman aloittavassa niminovellissa Jänö King-King auttaa ekaluokkalaista kantamaan lumihankeen tuupertuneen äidin kotiin. 

Turva löytyy Lihakuun maailmassa usein realismin ulottumattomista. Yleensä novellien keskiössä on perhe tai ihmissuhde, monesti lapsen näkökulmasta katsottuna.

Branderia on verrattu oululaiseen Hanna Hauruun, eikä aiheetta. Lihakuun maailma ei ole kuitenkaan niin ahdistava ja lohduton kuin Haurun kirjoissa. Novellissa Maailman makuu valtio ilmoittaa lähestyvästä maailmanlopusta tekstiviestillä. Pieni tyttö päättää toteuttaa pullukan mummunsa viimeisen haaveen heittää jalkansa ristiin toisen päälle. Narun ja koiran avulla se onnistuu: ”Unelma nousi hitaasti kohti taivasta ja auringonsäteitä, silloin ei valitettu.” Branderin henkilöhahmot ovat sisukkaita, pieniä suuria ihmisiä.

Arkirealistisista kertomuksista koskettavin on mielenterveyskuntoutujasta kertova Kotiinpaluu. Anarkistisuudessaan valloittavin on puolestaan novellin Karhut ja sudet Ranttu-Maija:

”Kerran piirsin Maijan puujalan täyteen hämähäkin kuvia, ja äiti lennätti minut niskavilloista pitkin seiniä. En minä mitään pahaa ollut tehnyt, Maija vain nauroi kuin sitä olisi kutittanut. Olin arestissa, kunnes Maija tuli ikkunan taakse supisemaan, että se voisi näyttää minulle mitä sillä oli pikkuhousuissa. Unohdin arestini ja karkasin ikkunasta ulos.”

Branderin vahvatunnelmaiset ja täyteläisen sävykkäät tarinat ansaitsevat neljä ja puoli tähteä.

Kommentit

  1. Mukava, että pidit tästä. Minulle se oli vähän pettymys, sillä odotin jotain hersyvämpää. Tunnistan silti kirjalliset ansiot ja haluankin, että teoksesta pidetään. Oma vikani, että odotin jotain hörönauruja. :)

    VastaaPoista
  2. Ranttu-Maijasta tuli yksi tähti lisää. Vetää kirjallisena henkilöhahmona vertoja vaikkapa joillekin Rosa Liksomin novellien ihmisille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

WSOY 2013 180  sivua Tuula-Liina Varis on yksi suosikkikirjailijoistani, eikä hän petä tälläkään kertaa. Päinvastoin, Että tuntisin eläväni jopa ylitti odotukseni. Kokoelman henkilöhahmot ovat kaikki samaa sukupiiriä. Näkökulmat ja aika vain vaihtelevat. Kirjan aloittaa tarina Esteristä ja hänen lyhyeksi jäävästä avioliitostaan 1920-luvun Suomessa. Ester on nuori, vasta kotoaan muuttanut ja Hannes hänen ensirakkautensa. Rakkaus kantaa Esteriä halki vuosikymmenten, vaikka Hannes kuolee nuorena syöpään. Seuraava novelli kertoo niin ikään kaiken kestävästä ja kärsivästä rakkaudesta. Sylvia paapoo heittiömiestään, joka on välillä väkivaltainenkin. Kaikki miehen oikut ja oharit hän selittää itselleen ja muille parhain päin. Sota kelpaa selitykseksi sellaiseenkin, jota se ei ole varsinaisesti aiheuttanut. Tuula-Liina Varis tavoittaa jotain perimmäistä pienin vihjauksin. Mitään ei kerrota suoraan. Vaikka kaikki kahdeksan novellia kertovat rakkaudesta, ei sitä ole millään muotoa r...