Otava 2011
142 sivua
Absurdeja ja maagisia tarinoita, lupaa kirjan takakansi. Ja tamperelaisen Janica Branderin (s. 1983) esikoisnovellikokoelma Lihakuu pitää lupauksensa. Jo kokoelman aloittavassa niminovellissa Jänö King-King auttaa ekaluokkalaista kantamaan lumihankeen tuupertuneen äidin kotiin.
Turva löytyy Lihakuun maailmassa usein realismin ulottumattomista. Yleensä novellien keskiössä on perhe tai ihmissuhde, monesti lapsen näkökulmasta katsottuna.
Branderia on verrattu oululaiseen Hanna Hauruun, eikä aiheetta. Lihakuun maailma ei ole kuitenkaan niin ahdistava ja lohduton kuin Haurun kirjoissa. Novellissa Maailman makuu valtio ilmoittaa lähestyvästä maailmanlopusta tekstiviestillä. Pieni tyttö päättää toteuttaa pullukan mummunsa viimeisen haaveen heittää jalkansa ristiin toisen päälle. Narun ja koiran avulla se onnistuu: ”Unelma nousi hitaasti kohti taivasta ja auringonsäteitä, silloin ei valitettu.” Branderin henkilöhahmot ovat sisukkaita, pieniä suuria ihmisiä.
Arkirealistisista kertomuksista koskettavin on mielenterveyskuntoutujasta kertova Kotiinpaluu. Anarkistisuudessaan valloittavin on puolestaan novellin Karhut ja sudet Ranttu-Maija:
”Kerran piirsin Maijan puujalan täyteen hämähäkin kuvia, ja äiti lennätti minut niskavilloista pitkin seiniä. En minä mitään pahaa ollut tehnyt, Maija vain nauroi kuin sitä olisi kutittanut. Olin arestissa, kunnes Maija tuli ikkunan taakse supisemaan, että se voisi näyttää minulle mitä sillä oli pikkuhousuissa. Unohdin arestini ja karkasin ikkunasta ulos.”
Branderin vahvatunnelmaiset ja täyteläisen sävykkäät tarinat ansaitsevat neljä ja puoli tähteä.
Mukava, että pidit tästä. Minulle se oli vähän pettymys, sillä odotin jotain hersyvämpää. Tunnistan silti kirjalliset ansiot ja haluankin, että teoksesta pidetään. Oma vikani, että odotin jotain hörönauruja. :)
VastaaPoistaRanttu-Maijasta tuli yksi tähti lisää. Vetää kirjallisena henkilöhahmona vertoja vaikkapa joillekin Rosa Liksomin novellien ihmisille.
VastaaPoista