Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin...

Finlandia-ehdokkaiden julkistusta odotellessa päätin fiilistellä vielä hetken viime vuoden voittajalla. Olen aina pitänyt Rosa Liksom in kirjoista, ja hän on ainoa kirjailija, jonka tuotantoa osaan siteerata ulkomuistista – tosin nekin ovat vain lyhykäisiä repliikkejä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kummittelemaan mieleeni. Myös Rosan Neuvostoliitto-tori inspiroi. Tässä siis kymmenen sitaattia Liksomilta. Nämä tuntuivat hauskoilta, merkityksellisiltä tai muuten vain kuvaavilta. 1.    En mie kaupungissa haluais asua, mie rakastan luontoa ja tykkään seuhraila kaikkia sen liikheitä eri vuenaikoina. Tämä luonto jotenki tappaa ko ei ole muita ihmisiä. Samala se tappaa ja antaa voimaa. ( Yhden yön pysäkki , Weilin+Göös 1985) 2.    Mie jotenki nautin niistä pakkasista. Se on mukavaa ko ei voi tehä mithään vaikka aika ei kulkis pirulakhaan. Pakkaset kasvattaa luontoa ja vielä parempi ko niitä pitelee monta kuukautta. Siinä oppii ittehillintää ko pi...

Gummerus 1938 233 sivua   – Mitä tämä on? – Kankaan Ossi oli vilpittömästi hämmästynyt.   – Ettekö muista? Tuo nuorehko mieshenkilö lähestyi ja otti sulavalla liikkeellä lakin Kankaan Ossin päästä. – Tuollaista ei ole monta suuressakaan maassa. Oikea jymypää! Juuri tuollainen oli saarnamies Lehikoisellakin… Pentti Haanpää (1905–1950) on suomalaisen kirjallisuuden suuria nimiä. Hänet tunnetaan Kairanmaan kuvaajana ja ikuisena epäilijänä, joka istui huonosti mihinkään viitekehykseen. Haanpää oli myös toisinajattelija ja yhteiskuntakriitikko, joka maksoi kriittisyydestään kalliin hinnan: yksikään kustantaja ei suostunut julkaisemaan hänen kirjojaan moneen vuoteen ja osa hänen tuotannostaan julkaistiin vasta postuumisti. Taivalvaaran näyttelijä on Haanpään kymmenes teos ja viides romaani. Se on veijariromaani ja Noitaympyrän lailla vaellustarina.  Päähenkilönä on tällä kertaa Pate Teikkaa erikoisempi ilmestys. Arvo Lehikoisen pää on venynyt synnytyksessä hänen ...

Ilahdutin itseäni Morren maailman Näitä kirjoja en aio lukea -listauksella ja herkesin oitis pohtimaan omia kirjainhokkejani. Kymmenen kohdan lista syntyi yllättävänkin kivuttomasti, jos kohta joitakin kirjoja ajatellessa hieman puistatutti. :) 1. Kata Kärkkäinen: Vangitse minut vapaaksi Kun kirjan nimeksi on annettu jotain noin typerää ja pateettista, niin sisältökään tuskin häikäisee. Yritin lukea taannoin samaisen kirjailijan romaania Pillerinpyörittäjä . Henkilöhahmot olivat kökköjä karikatyyrejä ja kerronta töksähteli. Ei kiitos minulle enempää tätä lajia. 2. Jari Sarasvuo: Sisäinen sankari Olen jotenkin mystisesti allerginen elämäntaito-oppaille ja Sarasvuon hengentuote lienee sieltä ellottavimmasta päästä. En aio lukea muitakaan Sarasvuon kirjoja, en edes Captam Apotekoa . 3. Juhani Tamminen: Aurinkokuningas Aurinkokuningas ja aurinkokuninkaan prinsiipit painii samassa sarjassa Sarasvuon kanssa. Tammisen ehtymätön itsetunto koettelee uskottavuuden rajoja, ja Aurinkokuni...

Vaikka syksyn uutuuskirjat ovat juuri ilmestyneet, kurottavat kustantajien katalogit jo ensi kevääseen. Ainakin Otava , Tammi , WSOY ja Siltala ovat julkaisseet tulevan kauden kirjasatonsa. Itseäni ilahdutti eniten tieto, että Hannu Väisäsen hieno Antero-kirjasarja saa jatkoa. Kustantajan esittelytekstin mukaan Taivaanvartijat sijoittuu 1970-luvun loppuun. Antero saa kotikaupungistaan tilaustyön: rakenteilla oleva uusi kirkko tarvitsee alttaritaulun. Vaan miten suhtautuvat paikalliset "taivaanvartijat" nuoren taiteilijan suunnitelmiin? Paljon muitakin mielenkiintoisia kirjoja on luvassa, jos kohta kevään anti ei yltäne aivan syksyn tasolle. Mm. Pentti Saarikosken juhlavuoden kirjoituskilpailun voittajaromaani, Tua Harnon Ne jotka jäävät ilmestyy Otavalta ja Stephen Kingin John F. Kennedy -ajatusleikki 22.11.63 Tammelta , joka täyttää ensi keväänä 70 vuotta.

WSOY 1967 270 sivua Schaggin Leena kulki aina kumarassa, vartalo jalkojen päälle suorakulmaan taipuneena kuin jättiläiskokoinen linkkuveitsi. Vasenta kättään hän piti ristiselän kohdalla kämmenpuoli ylöspäin, oikea taas vikkelästi vapaa poimimaan kaikenlaista mitä maasta sattui löytämään: risuja, roskia, villejä kukkia, kun niiden aika oli, jäätyneitä hevosenpullia, leivänkannikoita, verisiä siteitä, revenneitä hihoja ja lahkeita, anturoita, sormia, varpaita, käsiä ja jalkoja. Kokonaisista miehistä Leena olisi pitänyt eniten, mutta mistäpä hän sellaisen olisi löytänyt, narrattava tyttö. Sitä paitsi kaikki miehet olivat sodassa. Hyvä kun sormenkin löysi ilokseen. Anu Kaipaisen (1933–2009) läpimurtoromaani on omistettu Sara Wacklinille , jonka tarinaa Vapaa valinta se varioi ”vapaasti ja kiitollisena lainaten”. Oulu elää Arkkienkelissä Suomen sodan vuosia 1808–1809. Näkökulma tulee viistosti ulkopuolelta. Huppa-Leena on Schaggin kauppiasperheen mielipuoli tytär, kummajainen...