Siirry pääsisältöön

Kurkkaus kevään kirjoihin


Vaikka syksyn uutuuskirjat ovat juuri ilmestyneet, kurottavat kustantajien katalogit jo ensi kevääseen. Ainakin Otava, Tammi, WSOY ja Siltala ovat julkaisseet tulevan kauden kirjasatonsa.

Itseäni ilahdutti eniten tieto, että Hannu Väisäsen hieno Antero-kirjasarja saa jatkoa. Kustantajan esittelytekstin mukaan Taivaanvartijat sijoittuu 1970-luvun loppuun. Antero saa kotikaupungistaan tilaustyön: rakenteilla oleva uusi kirkko tarvitsee alttaritaulun. Vaan miten suhtautuvat paikalliset "taivaanvartijat" nuoren taiteilijan suunnitelmiin?

Paljon muitakin mielenkiintoisia kirjoja on luvassa, jos kohta kevään anti ei yltäne aivan syksyn tasolle. Mm. Pentti Saarikosken juhlavuoden kirjoituskilpailun voittajaromaani, Tua Harnon Ne jotka jäävät ilmestyy Otavalta ja Stephen Kingin John F. Kennedy -ajatusleikki 22.11.63 Tammelta, joka täyttää ensi keväänä 70 vuotta.

Kommentit

  1. Tuo uutuusluetteloiden selaaminen on kyllä hykerryttävän ihanaa puuhaa. Olen vain nyt tehnyt periaatepäätöksen, että keväällä rajoitain uutuuksien lukemista ja keskityn omaan hyllyyn. Ja ainakaan toistaiseksi se näyttää onnistuvan, näiltä kolmelta isolta kustantamolta on vain muutama must read -kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sinua onnellista! Kirjastonhoitajana olen jatkuvassa uutuuskierteessä, jos kohta klassikkoprojektini on tänä syksynä katkaissut sen aivan kiitettävästi.

      Toistaiseksi vain Väisänen on ollut aivan ehdoton must. Tosin taidan yllättää itseni lukemasta myös uutta Veera Vaahteraa...

      Poista
  2. Kirjatulva pitäisi jotenkin hetkeksi pysäyttää! :) Verronen on ehdottomia lempparikirjailijoitani, mutta jo useampi "uutuus" häneltä odottaa hyllyssä lukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vähän aikaa, niin paljon lukemista. :) Suosittelen Verroselta Karsintavaihetta (2008), ellet ole sitä jo lukenut.

      Poista
  3. Kirjakeväästä on tulossa todella mahtava - tuskin maltan odottaa!! Itse luen paljon dekkareita ja niitäkin on luvassa kiitettävästi :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin olen innoissani kirjakeväästä, ja odottelen jo mitä pienemmät kustantamot tuovat peliin. En ole noiden jo tulleiden tarjontaan lainkaan pettynyt, päin vastoin voisin lukea vaikka kuinka monta sieltäkin. Pakko kuitenkin vähän rajoittaa kun syksyn uutuustulvan käsittelykin on vielä pahasti vaiheessa ja keväällä olisi kiva lukea jotain muutakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollu henk. koht. tavoitteena lukea sata kirjaa vuodessa, mutta tänä(kään) vuonna se ei taida onnistua. Vaan en vaivu murheen alhoon. :p

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina

Otava 1952 237 sivua Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta. Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi.  Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šama