Siirry pääsisältöön

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä


Alkuteos: Populärmusik från Vittula
Suomentanut Outi Menna
Like 2001
267 sivua 

Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta: 
Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja.
Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.
 

Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita myöten jytisyttävän rockin. Niila saa Amerikan serkuiltaan lahjaksi Beatlesin singlen Rock 'n' Roll Music:
Kaksoset olivat ostaneetkin jotain. He kaivoivat paperikassista single-levyn, jossa oli englantilainen hintalappu.
- Beatles, minä tavasin hitaasti. Roskn roll musis.
Romaanin samanaikaisesti sisäpuolinen ja toisaalta etäännytetty näkökulma tuo mieleen Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomen, jossa siinäkin ponnistetaan aikuisuuteen musiikin tukemana.

Matin masoniittilevystä sahaama leikkikitara vaihtuu oikeaan ja pojat perustavat bändin uuden musiikinopettajansa kannustamana. Skoonen murretta vahvasti puhuva, työtapaturmassa sormensa menettänyt Greger on yksi romaanin persoonallisimmista ja sympaattisimmista hahmoista. Hän löytää Matin ja Niilan piilevät kyvyt ja vahvistaa heidän itseluottamustaan. 


Vittulajängän henkilöhahmot eivät tosin muutoinkaan ole samasta puusta veistettyjä. On uskovaisia, ronskeja eukkoja, kommunisteja, väkivahvoja maajusseja ja yksi Lapin tarinaperinteen mukainen noita. Heitä kaikkia yhdistää Tornionlaakson kulttuuri ja juuret tai ”miksi hitoksi sitä nyt kutsuttiinkaan”.


Myös Vittulajänkä on itsessään yksi kirjan päähenkilöistä. Se ammentaa voimansa maagisen realistisesta tarinoinnista, jossa mikä tahansa sattumus saattaa saada ylimaalliset mittasuhteet. Hääjuhlista sukeutuu voimain mittelö ja isoisän syntymäpäivistä banaalit juopottelukisat. Totutut asetelmat nyrjähtävät hetkeksi raiteiltaan, jolloin itsestäänselvyydet kyseenalaistuvat ja mahdottomasta tulee mahdollista.


Romaanin tunnelmassa on hilpeyden ohella myös vahvasti lämpöä ja huumoria, loppupuolella ripaus haikeuttakin.


Muualla:
Elokuvan traileri

Kommentit

  1. Ihastuin tähän kovasti, ajankuvaan ja henkilöhahmoihin ja tuohon vähän maagis-realistiseen kerrontaan. Olen lukenut kirjan pariin otteeseen ja nähnyt myös teatteriesityksenä Oulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on todellakin aivan mainio, ansaitsi kyllä saamansa August-palkinnon. Elokuvakin on katsomisen arvoinen. Oulun teatteriesitys jäi multa harmillisesti näkemättä.

      Poista
  2. "Romaanin tunnelmassa on hilpeyden ohella myös vahvasti lämpöä ja huumoria, loppupuolella ripaus haikeuttakin." Kylläpä tiivistit osuvasti kirjan tunnelmat :) Olen lukenut tämän AEB (aikaan ennen blogia) ja nähnyt elokuvankin, ei noussut suosikikseni mutta jotain haikeaa, hauskaa ja todentuntua siinä oli!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...