Ivan Rotta 2012
140 sivua
Kylpyhuoneen pienestä ikkunasta katsottuna loppukesän yö oli tumman valkoinen. Pukeudun vaaleanpunaiseen, vartalonmyötäiseen joustavaan kesämekkoon. Pyydän häntä sitomaan nauhan niskani taakse. Hän on lyhyt, joten joudun kyykistymään. Jos en jännittäisi niin paljon, saisin erektion pelkästä pukeutumisesta. Lapsena pidin kaverini äidin uimapukua salaa kylpyhuoneessa kiihottuen niin, että oli pakko masturboida.Markus Jokikokon (s. 1981) esikoisromaani kertoo ei-niin-tavallisen nuoren miehen kasvutarinan – sikäli kun tavallisuutta tai normaaliutta on ylipäätään määriteltävissä. Romaanin minäkertoja on mies, joka nauttii pukeutumisesta naisten vaatteisiin – hän on siis transvestiitti.
Päähenkilön todellisuus on jakaantunut kahtia: yhtäältä uusioperheeseen ja työhön kirjakaupassa ja toisaalta, naiseksi laittautuneena, seksiakteihin tuntemattomien miesseuralaisten kanssa.
Ja kuten arvata saattaa, ei transuilu Oulun oloisessa pikkukaupungissa ole järin helppoa. Minäkertoja haaveilee paikasta, jossa hänen kaltaisiaan pidettäisiin luonnollisina, eikä kukaan tuijottaisi pilkallisesti. ”On väärin, että pitää pelätä.”
Yliseksualisoitunut todellisuus on haaste kirjailijalle: kuinka kirjoittaa seksistä yllättävästi ja mielenkiintoisesti. Kuinka paljon kannattaa kertoa ja mitä voi jättää lukijan pääteltäväksi? Haarautuvan puun linja on avoin ja säästelemätön, jopa pornografinen. Ruumiillinen kokemus todennetaan yksityiskohtia myöten, emotionaalinen jää hämärämmäksi. Ruumis ja mieli tuntuu kuitenkin olevan yhtä: seksikokemusten myötä myös mieli vapautuu.
Seksissä on kyse myös arvoista ja asenteista: mitä pidämme luonnollisena, mikä on sallittua, mitkä roolit ovat hyväksyttäviä. Miten seksuaalikäyttäytyminen rakentaa ja todentaa identiteettiä? Romaanin lopun homoeroottinen performanssi tuo mieleen Outi Alanteen sadomasokistisen Neiti N:n tarinan (2002).
Ivan Rotan haastattelussa Jokikokko on kertonut kirjan pohjautuvan todellisuuteen ja hänen omaan elämäänsä. Haarautuvan puun tarina on kirjailijan mukaan todellisuutta yllättävän monille.
Muualla:
Oulu-lehti
Lukuisa
Kuulostaa tosiaan rohkealta kirjalta! Rohkea avaus myös kirjailijalta tuoda oma elämä kirjassa avoimesti esiin.
VastaaPoistaTranssukupuolisuus ei ole kaikkein käsitellyimpiä aiheita kirjallisuudessa, joten näitä voisi tulla myös lisää! Myös sellaiset kirjat voisivat olla kiintoisia, joissa transsukupuolisuus ei olisi pääosassa, mutta vahvasti taustalla tai sivussa kuitenkin.
Gerry Birgit Ilvesheimolla taisi olla jotain transjuttuja kirjoissaan, mutta näin äkkiseltään mietittynä ei tule muita mieleen.
PoistaKuulostaa tosiaan rohkealta vedolta esikoiskirjailijalta. Saattaapa päätyä minunkin luettavien listalleni...
VastaaPoistaLuin kirjan mielenkiinnosta ja se oli loistava. Vasta nyt myöhemmin luin arvostelusi siitä
VastaaPoista