Siirry pääsisältöön

Marja Toivio: Lastani et tapaa


Arktinen Banaani 2013
352 sivua


Lähes puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon, avoliitoista varmaan vielä suurempi osa. Pahimmissa tapauksissa päädytään käräjille riitelemään lasten huoltajuudesta. Useimmitenhan lapset jäävät edelleen äidille ja isä tapaa heitä keskimäärin joka toinen viikonloppu. Yhteiskunta siis määrittää edelleen äidin lasten ensisijaiseksi vanhemmaksi ja lähihuoltajaksi, vaikka isällä olisi yhtäläinen kyky ja oikeus huolehtia lapsistaan – ja lapsilla oikeus isäänsä.


Marja Toivio (s.1955) tarttuu tähän epäkohtaan toisessa romaanissaan Lastani et tapaa. Päähenkilönä on avioeroja ja huoltajuuskiistoja työkseen setvivä juristi Katariina Elosalo, joka saa asiakkaakseen miehensä pahoinpitelemäksi joutuneen Sinin. Sini hakee lastensa yksinhuoltajuutta ja hyvitystä kokemastaan vääryydestä, vaikka hän ei itsekään ole epävakautensa ja juomisongelmansa kanssa aivan pitävillä kantimilla. Sinin vanhin tytär Veera joutuu huolehtimaan äidistään ja nuoremmista sisaruksistaan.


Katariinan omassa elämässäkään ei ole kaikki kunnossa. Salarakas-kollega paljastuu itsekkääksi ja tunteettomaksi peluriksi ja kuolemaa tekevä äiti nostaa pintaan muistot vanhempien erosta ja isän menettämisestä. Lieneekö traumaattisessa isäsuhteessa syy Katariinan tapaan ajatella muista naisista jopa provosoivan negatiivisesti? Goottityttö Veeran ja Katariinan ystävystyminen on romaanin miltei ainoa toimiva ihmissuhde.


Marja Toivio on ammatiltaan juristi, ja Lastani et tapaa kuvaa oikeusprosessien eri vaiheita asiantuntevasti ja mielenkiintoisesti. Oikeussalien draama, juristien keskinäiset valtasuhteet ja asianajajien töisevä arki muodostaa juonenkulun punaisen langan vahvemmin kuin varsinainen ykkösaihe, huoltajuuskiista ja isän oikeus vanhemmuuteen, vaikka hän olisikin syyllistynyt heikkona hetkenä lyömään vaimoaan. Toivion mukaan mies on siis kykenevä hyvään vanhemmuuteen, vaikka hän olisikin ollut joskus väkivaltainen (muita kuin lapsiaan kohtaan).


Lastani et tapaa kertoo rakkaudessa pettyneistä, loukatuista ja satutetuista ihmisistä, siitä millaista elämä on raadollisimmillaan: keinoja ei kaihdeta, vaan valehdellaan ja juonitellaan sumeilematta. Omatunto on vaiennettu ja valjastettu palvelemaan kostoa.


Toisaalla:
Amusa Kulttuuritori
HS: Huoltajuuskiistoissa käytetään likaisia keinoja

Kommentit

  1. Tästä aihepiiristä tuli tässä A2:eroillassa. Lasten kannalta nämä ovat aina ikäviä ja lapsi kärsii eniten.

    VastaaPoista
  2. Se on totta. Kun aikuiset ovat tunteidensa vietävinä, on lasten asema usein vaikea.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen kirja. Aihepiiri liippaa läheltä, koska olen työssäni lasten kanssa tekemisissä ja aihe on osa työtäni. Herkkä teema tällä kirjalla.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti tämä kirja herättelisi vanhempia ja saisi jo etukäteen pohtimaan ja päättämään ettei ikinä lähde tällaiselle tielle jos ero osuu kohdalle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Hanna Hauru: Paperinarujumala

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkema...

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Gummerus 1964 Muiden illalla nukkuessa Martta haki halkeilleen peilin käteensä ja katsoi itseään pirtin hämärässä. Alastomaan vartaloon sattui vain muutama harva ikkunasta tuleva valonsäde. Paksuhko kaula. tukeva vartalo. Tukka oli tumma, miltei mustanhohtoinen, huulet täyteläisen paksut. Hän katseli itseään peilistä joka puolelta, pani viimein peilin pois ja kömpi takaisin vuoteeseensa. Isä-Juhanin ja äijän kuorsaus kuului tuvasta. Timo K. Mukan (1944–1973) esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi Mukan ollessa vasta 19-vuotias. Romaanissa kuvattu uskonnon ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin 60-luvulla kovinkin rohkeaksi ja rienaavaksi, eikä Syntisen laulun myyttistä ja naturalistista pohjavirettä osattu asettaa oikein minkäänlaiseen kontekstiin kotimaisessa kirjallisuudessa. Romaani kuvaa pienen lappilaisen Siskonrannan kylän elämää vuodenkierron mukana.  Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Etualalla on Mäkelän talon tyttären Martan kasvu naiseksi ja häne...