Siirry pääsisältöön

Kirja-alen helmiä


Ostan yleensä kirjoja hyvin harkiten, koska niitä saa kirjastosta. Tämän alennussesongin aikana olen kuitenkin repsahtanut. Tässäpä siis muutamia löytöjäni:


Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu 

Anhavan suomentamien tankarunojen kokoelma kuuluu ehdottomasti kirjahyllyyni. Olen aivan koukussa näihin.

Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni
Eräs ystäväni on suositellut tätä kirjaa jo hyvän aikaa sitten. 2,80 ei ole paha hinta punnituista ajatuksista.


István Örkény: 100 minuuttinovellia
Unkarilaisklassikko on parhaimmillaan hirtehisen hykerryttävä. Esimerkkinä mainittakoon lyhyt dialogi Voinnistani:


– Päivää
    – Päivää.
    – Kuinka hurisee?
     – Kiitos kysymästä.
     – Miten on terveyden laita?
     – Ei valittamista.
     – Mihin raahaatte tuota köyttä?
     – Mitä ihmeen köyttä? vilkaisen taakseni. – Nehän ovat minun suoleni.

Gyula Krúdy: Punaisen härän majatalo ja muita novelleja
Unkarilaisteema jatkuu novelleissa, jossa etsitään rakkautta – kuten takakansiteksti lupaa – mestarillisen unenomaisen tunnelman sävyttämänä.

Marjane Satrapi: Pistoja
Miehet, rakkaus, seksi ja naisen oikeus hallita elämäänsä. Siinä Satrapin teemat iranilaisnaisten teehetkeen ja muisteluihin, jotka ovat toisinaan traagisia, mutta eivät vailla toivoa. Tätä kirjaa on ilo suositella sarjakuvien ystäville.


Kivi Larmola: Päällystakki
Gogolin klassikkonovelli sarjakuvamuodossa. Lieneekö yhtä lumoava kuin alkuperäinen Akaki Akakijevitšin vastoinkäymisten kuvaus?


Hubert Jr Selby: Päätepysäkki Brooklyn

Tämä puoli vuosisataa sitten ilmestynyt klassikko on vielä lukematta. Paikkaan siis aukon sivistyksestäni.  


Hannu Väisänen: Apupata

Mainioista sattumuksista ja hilpeistä kohtaamisista kertovat kolumnit täydentävät Väisäs-kokoelmani. Tämä oli muuten aleostosteni kallein kirja: 7,90 e.

Kommentit

  1. Lainasin juuri tänään Punaisen härän majatalon. Siinä oli niin hieno kansi ja kuulosti erikoiselta, että oli pakko ottaa mukaan. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Antti Tuuri: Rauta-antura

Otava 2012 336 sivua Ihastukseni Antti Tuurin kirjoihin ei ole laantunut sitten Kylmien kyytimiehen (2007). Tämän syksyn uutuus Rauta-antura jatkaa Äitini suku -sarjaa ollen sen kahdeksas, itsenäinen osa.  Rauta-antura johdattaa lukijansa Lapin sotaan ja syksyn 1944 räntäsateisiin: 19-vuotias Heikki Ojala joutuu joukko-osastonsa mukana Tornion taisteluihin ja sieltä saksalaisten perässä kohti pohjoista. Kerronta etenee Tuurille ominaiseen tapaan kronikoiden ja neutraalin toteavasti. Tapahtumia ei kuvailla tai kommentoida laatusanoilla. Veijo Hietala kutsuukin Tuurin kertojaa osuvasti viattomaksi kertojaksi. Tuurin henkilöt ovat tavallisia, historian tapahtumien pyörteisiin ajautuneita ihmisiä, kuin keitä tahansa.   Taisteluita kertojana toimiva Heikki Ojala ei juurikaan kuvaa, mutta sen seurauksia kylläkin: ruumiskasoja, maahan jäätyneitä saksalaisia, poltetun Lapin lohdutonta maisemaa:  Joen takana Ruotsin puolella oli Ylitornion kirkonkylä polttamattoman...

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Hanna Hauru: Paperinarujumala

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkema...