Siirry pääsisältöön

Riikka Takala: Ole hyvä


Atena 2014
152 sivua


Me olemme hyvien puolella, pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Näin ajattelee moni
– myös Riikka Takalan (s. 1970) romaanin henkilöt. He ovat fiksuja ja koulutettuja, naisia parhaassa iässä. He ovat niin ikään tietoisia hyväosaisuudestaan, vaikka kukaan heistä ei ole sijoittunut työelämään.

Elliä, Aavaa ja Violaa yhdistää lujan ystävyyden ohella rakkaus afrikkalaiseen tanssiin. Djembe-rummun rytmit osuvat suoraan sisimpään, kehon liike lämmittää ja rytmittää myös mieltä. Ja kun keskittyy ajattelemaan Afrikan nälänhätää tai naisten sorrettua asemaa, omat ongelmat tuntuvat kovin pieniltä. Eihän elämätön pikkuelämä, kalsea parisuhde  tai kesken jääneet opinnot ole mitään ympärileikkausten tai pakkoavioliittojen rinnalla.


Ole hyvä on persoonallisella tavalla yhteiskunnallinen romaani. Mistä löytää elämäänsä mielekkyyden ja paikan yhteiskunnassa, jos sitä ei voi löytää työn kautta? Mille kohtaa onnellisuusmittaa asetumme globaalissa mittakaavassa?
Pohjavireenä on kuitenkin pilkahdus lohduttomuutta: elämä kun ei ole monellakaan tapaa reilua saatikka oikeudenmukaista.

Naisista kukaan ei nouse merkittävästi toisia vahvemmin esiin, mutta yhtälönä heistä voi tunnistaa itsestäänkin tuttuja piirteitä. Valinnoissaan he luottavat tunteiden voimaan. Romaanin tunnelma on viritetty tarkkaan.Syvällisyys ja pinnallisuus ovat monesti käsi kädessä, ja omaehtoiset valinnat pienenpieniä muruja ylikansallisesta kitsch-teollisuudesta. Ole hyvä näyttää terävillä leikkauksillaan kaiken mittakaavaa, suhteellisuutta.


Toisaalla:
Kirjavinkit
Mari A:n kirjablogi
Kirjasähkökäyrä

Kommentit

  1. Minusta kirjasta nousi todella vahvoja yhteiskunnallisia epäkohtia ja naisten ystävyys oli se kirjan kantava voima. Vaikka kuinka elämä mottaa päähän niin ystävyys kantaa yli murheiden. Minusta kirjan paras kohtaus oli kun Aava järjesti coctailkutsut yömajassa. Erittäin hyvä kohtaus teatterin lavalle :) Ja tietysti naisten hyväntekeväisyysprojekti oli hulvaton ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! En ole lukenut Riikka Takalan esikoisnovellikokoelmaa, mutta Ole hyvän perusteella voisin hyvinkin pitää siitä.

      Poista
  2. Luin tuon raskaiden ja paksujen opusten jälkeen. Pidin kirjasta ja sen ajankohtaisuudesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin