Myllylahti 2014
234 sivua
Kuukausi, eli koko marraskuu, oli vielä niin hengenvaarallinen minulle, että koko elämäni oli vain nipin napin selviytymistä seuraavaan, pelottavaan aamuun. Yksi yö oli käänteentekevä. Huusin kivuissani tuskanhiki otsallani. Yökkö meni k-a-h-d-e-k-s-a-n kertaa ohi – vilkaisemattakaan minua! Silloin rukoilin mielessäni: Rakas Jumala, päästä minut näistä tuskista. En jaksa enää elää tätä paskaa elämää. Anna minun vaan kuolla pois. Kaikille on parempi niin.
Marja Korhosen pyyntö on täysin ymmärrettävä. Hän, 42-vuotias, liikunnallinen ja energinen kolmen lapsen äiti, on neliraajahalvaantunut ja menettänyt puhekykynsä. Tuntemattomasta syystä aiheutuneen aivorunkotukoksen seurauksena Korhosesta tulee kehonsa vanki. Vain äly ja ymmärrys toimivat kuten ennenkin. Tilaa kutsutaan niin sanotuksi locked in -syndroomaksi, josta tunnetuin kuvaus lienee ranskalaisen Jean-Dominique Baubyn omaelämäkerta Perhonen lasikuvussa (1997).
Dramaattisimmillaan Korhosen tarina on juuri sairastumisen hetkellä: hän makaa Jyväskylän keskussairaalan ensiavussa kokonaisen päivän ja hänen vointinsa huononee koko ajan. Hoitajilla ja lääkäreillä on kiire, eikä Korhosen maallikonkin silmissä vakavaksi luokiteltavia neurologisia oireita oteta todesta ennen kuin on liian myöhäistä. Käsittämätöntä! Lääkäreitä pidetään usein erehtymättöminä, miltei kaikkivoipina, mutta Häivähdyksiäkin osoittaa konkreettisesti, millaista jälkeä heidän virheensä ja välinpitämättömyytensä voi saada aikaan (vaikka kukaan ei tietenkään tee virheitä tahallaan). Myöhemmin potilasvahinkolautakunta on todennut tapauksen selkeäksi hoitovirheeksi.
Halvaantumisen jälkeen Korhonen on reilun vuoden ajan sairaaloissa ja kuntoutuslaitoksissa. Hänelle suositellaan muuttamista palvelutaloon, mutta se ei sovi määrätietoisen naisen suunnitelmiin, sillä hän haluaa takaisin kotiinsa ja lastensa lähelle. Toive toteutuu, kiitos Korhosen hämmästyttävän organisointikyvyn. Nykyään hän asuu kotonaan Saarijärvellä ja elää täysipainoista ja sisällöllisesti merkityksellistä elämää. Kommunikoinnissa on suurena apuna läpinäkyvä kirjaintaulu sekä tietotekniikka: muistelmateoskin on kirjoitettu otsahiirellä.
Vaikka Häivähdyksiä olisikin kaivannut siellä täällä kustannustoimittajan punakynää ja karsintaa, jää siitä päällimmäisenä mieleen elämänvoiman, huumorin, sinnikkyyden ja toivon vahvuus.
Toisaalla:
Akuutti
It-lehti: Otsahiirellä syntyi elämän tarina
Kirjan traileri
Heti kiinnostuin. Hyvä postaus. Olen vierastanut tuota kansikuvaa ja luullut kirjan kertovan jostain muusta, mutta sehän on omaelämäkerta.
VastaaPoistaMinä selasin tämän, kun piti palauttaa. Olin taas tapani mukaan lainannut liikaa. Kiinnostava kirja!
VastaaPoista