keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Fay Weldon: Naispaholaisen elämä ja rakkaudet


Otava 1986
Suom. Eva Siikarla
256 sivua


Naispaholaisen elämä ja rakkaudet (The Life and Loves of a She-Devil, 1983) on brittikirjailija Fay Weldonin (s. 1931) tunnetuin romaani ja sen pohjalta on tehty myös elokuva ja televisiosarja. Avaan tällä kirjalla osaltani myös Lukulampun kesäkirjahaasteen. Pelastin Naispaholaisen kirpparille menevästä kassista ja onnittelin itseäni erinomaisesta löydöstä: onhan kyseessä klassikko, jonka jokaisen vähänkään kirjallisuudesta kiinnostuneen tulisi ehdottomasti lukea! 


Romaanin nimihenkilö Ruth Patchett on tumma ja kolhonnäköinen, lähes kaksimetrinen jättiläisnainen. Hänellä on perhe – mies ja kaksi lasta – mutta rakkautta ei nimeksikään. Mies pettää häntä avoimesti ja lopulta hylkää siron ja sievän kirjailijattaren vuoksi. "Mary Fisher on pieni ja sievä ja siroluinen, taipuvainen pyörtyilemään ja itkeskelemään, ja makaamaan miesten kanssa teeskennellen ettei tee sellaista."


Naiseus määrittyy Naispaholaisessa korostetusti ulkonäön kautta. Ruth on rumuudessaan kuin hirviö, Mary Fisher taas kuin koru tai nukke. Avioero sysää Ruthin massiiviseen muutosprosessiin, joka huipentuu vuosia kestävään kauneusleikkausoperaatioon. Sen tuloksena Ruth muuttuu miehensä rakastajattaren kopioksi. Metamorfoosi kytkeytyy oivaltavasti monenlaisiin, niin romanssin ja gotiikan kuin Raamatun, antiikin, satujen ja postmodernin kulttuurin interteksteihin. Jo kirjan nimi tuo etsimättä mieleen Mary Shelleyn tieteis- ja kauhuromaanin Frankenstein: Uusi Prometeus (1818). 


Naispaholaisuus ei ole alkujaan Ruthin omaa keksintöä, vaan hänen miehensä, joka haukkuu Ruthia huonoksi äidiksi ja vaimoksi, ”kolmannen luokan ihmiseksi”, joka ei ole ollenkaan nainen, vaan paholainen. Ruth sisäistää miehensä solvauksen uuden minänsä perustaksi:


Lapseni tulevat ja menevät, imevät ravintoa, hamuilevat, mutta minulla ei ole mitään annettavaa. Kuinka olisi? Naispaholaisen nisät ovat tyhjät. Kestää jonkin aikaa muuttua kokonaan naispaholaiseksi. Sitä tuntee itsensä täysin nääntyneeksi alussa, sen voin sanoa. Itsesoimausten ja kunniallisen käytöksen juuret risteilevät syvällä lihassa: ei niitä pysty irrottamaan hellävaroin; ne on revittävä irti, ja ne raastavat lihaa mukaansa. Joskus öisin minä huudan niin kovaa että naapurit heräävät. - -

Ruthin määrätietoista muutosprosessia seuraa miltei henkeään pidätellen. Alistetusta ja tallotusta rumiluksesta kuoriutuu itsevarma ja mitään pelkäämätön olento, joka ei kavahda edes jumalan asemaan kohonneen lääketieteen rajoitteita. ”Mikään ei ole mahdotonta, naispaholaisille. Kuorikaa pois vaimo, äiti, löytäkää nainen, ja siinä naispaholainen on.”


Matkallaan kohti vallan ja rakkauden maailmaa Ruth auttaa jaloilleen monia kanssasisariaan, jos kohta ylimpänä motiivina on koko ajan naisen ja miehen välinen romanttinen rakkaus. Sekin saa kuitenkin Weldonin korkean ja matalan epiteeteillä leikittelevässä käsittelyssä perin ironisen sivumaun. Naispaholainen hämmentää ja muuntelee sukupuolen ja vallan olemusta häpeilemättömän lihallisesti ja suorasukaisesti, mutta jättää sopivasti myös pohdittavaa. Sellaisesta kirjallisuudesta minä pidän.



Toisaalla:
Kirjasampo
Suodatin – kaaoksen fragmentteja

1 kommentti:

  1. Muistelen tätä hauskaksi kirjaksi (jossa siis on myös pohdittavaa), ja jotain muita Weldoneita olen sittemmin myös lukenut...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...