Siirry pääsisältöön

Fay Weldon: Naispaholaisen elämä ja rakkaudet


Otava 1986
Suom. Eva Siikarla
256 sivua


Naispaholaisen elämä ja rakkaudet (The Life and Loves of a She-Devil, 1983) on brittikirjailija Fay Weldonin (s. 1931) tunnetuin romaani ja sen pohjalta on tehty myös elokuva ja televisiosarja. Avaan tällä kirjalla osaltani myös Lukulampun kesäkirjahaasteen. Pelastin Naispaholaisen kirpparille menevästä kassista ja onnittelin itseäni erinomaisesta löydöstä: onhan kyseessä klassikko, jonka jokaisen vähänkään kirjallisuudesta kiinnostuneen tulisi ehdottomasti lukea! 


Romaanin nimihenkilö Ruth Patchett on tumma ja kolhonnäköinen, lähes kaksimetrinen jättiläisnainen. Hänellä on perhe – mies ja kaksi lasta – mutta rakkautta ei nimeksikään. Mies pettää häntä avoimesti ja lopulta hylkää siron ja sievän kirjailijattaren vuoksi. "Mary Fisher on pieni ja sievä ja siroluinen, taipuvainen pyörtyilemään ja itkeskelemään, ja makaamaan miesten kanssa teeskennellen ettei tee sellaista."


Naiseus määrittyy Naispaholaisessa korostetusti ulkonäön kautta. Ruth on rumuudessaan kuin hirviö, Mary Fisher taas kuin koru tai nukke. Avioero sysää Ruthin massiiviseen muutosprosessiin, joka huipentuu vuosia kestävään kauneusleikkausoperaatioon. Sen tuloksena Ruth muuttuu miehensä rakastajattaren kopioksi. Metamorfoosi kytkeytyy oivaltavasti monenlaisiin, niin romanssin ja gotiikan kuin Raamatun, antiikin, satujen ja postmodernin kulttuurin interteksteihin. Jo kirjan nimi tuo etsimättä mieleen Mary Shelleyn tieteis- ja kauhuromaanin Frankenstein: Uusi Prometeus (1818). 


Naispaholaisuus ei ole alkujaan Ruthin omaa keksintöä, vaan hänen miehensä, joka haukkuu Ruthia huonoksi äidiksi ja vaimoksi, ”kolmannen luokan ihmiseksi”, joka ei ole ollenkaan nainen, vaan paholainen. Ruth sisäistää miehensä solvauksen uuden minänsä perustaksi:


Lapseni tulevat ja menevät, imevät ravintoa, hamuilevat, mutta minulla ei ole mitään annettavaa. Kuinka olisi? Naispaholaisen nisät ovat tyhjät. Kestää jonkin aikaa muuttua kokonaan naispaholaiseksi. Sitä tuntee itsensä täysin nääntyneeksi alussa, sen voin sanoa. Itsesoimausten ja kunniallisen käytöksen juuret risteilevät syvällä lihassa: ei niitä pysty irrottamaan hellävaroin; ne on revittävä irti, ja ne raastavat lihaa mukaansa. Joskus öisin minä huudan niin kovaa että naapurit heräävät. - -

Ruthin määrätietoista muutosprosessia seuraa miltei henkeään pidätellen. Alistetusta ja tallotusta rumiluksesta kuoriutuu itsevarma ja mitään pelkäämätön olento, joka ei kavahda edes jumalan asemaan kohonneen lääketieteen rajoitteita. ”Mikään ei ole mahdotonta, naispaholaisille. Kuorikaa pois vaimo, äiti, löytäkää nainen, ja siinä naispaholainen on.”


Matkallaan kohti vallan ja rakkauden maailmaa Ruth auttaa jaloilleen monia kanssasisariaan, jos kohta ylimpänä motiivina on koko ajan naisen ja miehen välinen romanttinen rakkaus. Sekin saa kuitenkin Weldonin korkean ja matalan epiteeteillä leikittelevässä käsittelyssä perin ironisen sivumaun. Naispaholainen hämmentää ja muuntelee sukupuolen ja vallan olemusta häpeilemättömän lihallisesti ja suorasukaisesti, mutta jättää sopivasti myös pohdittavaa. Sellaisesta kirjallisuudesta minä pidän.



Toisaalla:
Kirjasampo
Suodatin – kaaoksen fragmentteja

Kommentit

  1. Muistelen tätä hauskaksi kirjaksi (jossa siis on myös pohdittavaa), ja jotain muita Weldoneita olen sittemmin myös lukenut...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin