Siirry pääsisältöön

Tekstit

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Otava 2011 286 sivua "Isälle, isoveljelle ja kaikille muille suomalaista metsäteollisuutta pystyssä pitäneille" omistettu Metsäjätti ammentaa suomalaisen puuteollisuuden lopun ajan tunnelmista. Tarina on kaikille tuttu. Monikansallinen Metsäjätti ei pidä kannattavana pikkukaupungissa, jossain Jyväskylän takana toimivaa vaneritehdasta ja päättää lakkauttaa sen. Työn likaisen puolen saa hoitaa Törmälän oma poika Pasi Kauppi.  Vastinpariksi ekonomiksi kouluttautuneelle ja Helsinkiin muuttaneelle Pasille asetetaan hänen paras lapsuudenkaverinsa Janne, joka on jäänyt perusduunariksi kotipaikkakunnalleen. Näiden kahden henkilöhahmon äänillä kuvataan kyynisyyteen kääriytyneen Törmälän ja rajattoman kasvun uskonoppeihin vannovan Metsäjätin yhteentörmäystä.  Törmälää on verrattu Mikael Niemen Vittulajänkään ja sama asetelmahan niissä on: suuri maailma ulottaa lonkeronsa takapajulaan, eikä aika pysähdy, vaikka menneeseen tarraisi kuinka tiukasti tahansa.  Metsäjätin tunne...

Janica Brander: Lihakuu

Otava 2011 142 sivua  Absurdeja ja maagisia tarinoita, lupaa kirjan takakansi. Ja tamperelaisen Janica Branderin (s. 1983) esikoisnovellikokoelma Lihakuu pitää lupauksensa. Jo kokoelman aloittavassa niminovellissa Jänö King-King auttaa ekaluokkalaista kantamaan lumihankeen tuupertuneen äidin kotiin.  Turva löytyy Lihakuun maailmassa usein realismin ulottumattomista. Yleensä novellien keskiössä on perhe tai ihmissuhde, monesti lapsen näkökulmasta katsottuna. Branderia on verrattu oululaiseen Hanna Hauruun , eikä aiheetta. Lihakuun maailma ei ole kuitenkaan niin ahdistava ja lohduton kuin Haurun kirjoissa. Novellissa Maailman makuu valtio ilmoittaa lähestyvästä maailmanlopusta tekstiviestillä. Pieni tyttö päättää toteuttaa pullukan mummunsa viimeisen haaveen heittää jalkansa ristiin toisen päälle. Narun ja koiran avulla se onnistuu: ”Unelma nousi hitaasti kohti taivasta ja auringonsäteitä, silloin ei valitettu.” Branderin henkilöhahmot ovat sisukkaita, pieniä suuria ihmi...

Pekka Jaatinen: Kalpeat sotilaat

Johnny Kniga 2011 332 sivua "- - Musta tuntuu välillä, että tämä kaikki onkin vaan unta, ja mä herään kohta haudassa. Emma papattaa vieressä ja Lenne makaa jalattomana takana. Ryssät ryntää päin näköä. Ja mä mietin, että pääsenkö mä täältä koskaan veks.     Mutta tämä ei ole unta. Lennellä on jalka. Se on saanut tekojalan. Kun se kävi mun luona, mä mietin, että voisinko mä saada jostain tekopään. Se nauratti mua. "   Jenni Linturin Isänmaan tähden toi esiin identiteetin kerroksisuuden: mennyt ei ole koskaan mennyttä, vaan alati läsnä nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Näin on myös rovaniemeläisen Pekka Jaatisen (s. 1966) romaanissa Kalpeat sotilaat .   Jatkosodassa jalkansa menettänyt Lenne ja vakavan päävamman saanut Asser jäävät huomaamattaan koukkuun vammojensa hoidossa käytettyihin lääkkeisiin, heroiiniin ja morfiiniin. Sota on vienyt heiltä perheen ja toivon paremmasta tulevaisuudesta, ja heroiini tuo nopean helpotuksen sekä fyysiseen että henkisee...

Jarno Mällinen: Kieroonkasvukertomus

Like 2011 200 sivua Kieroonkasvukertomus piti aloittaa kahteen kertaan. Ensimmäinen lukuyritys tyrehtyi sekaviin tunnelmiin: näitä pienimunaisuuden traumakertomuksia on nähty, viimeksi Elias Kalmiston Pihtarissa (Kumiorava, 2011). Vaan yritin vielä uudemman kerran, koskapa Jarno Mällinen kirjoittaa hyvin, eikä tähän romaaniin mikään sisäsiisti tyyli sopisikaan. Mällinen (s. 1965) on oululainen toimittaja ja muusikko. Kieroonkasvukertomus on hänen esikoisromaaninsa. Kieroonkasvukertomus on nimensä mukaisesti kasvukertomus Tommista, tehtaanjohtajan pojasta, jota kiusataan koulussa ja vähän kaikkialla. Sivistyneistösfääreissä elävistä vanhemmista ei ole tueksi. Isä on kaavoihinsa kangistunut kummajainen ja äidin kiinnostus poikaansa kohtaan on miltei insestisen intensiivistä.  Tommin ja hänen vanhempiensa väliset keskustelut ovat teennäisyydessään kuvaavia. Kuinka pihalla vanhemmat voivatkaan olla lastensa todellisuudesta? Mällinen kuvaa ahdistavan tarkkanäköisest...

Tuomas Vimma: Raksa

Gummerus 2011 437 sivua Veijariromaanin perimmäinen tarkoitus on arvostella aikansa yhteiskunnallisia epäkohtia. Tuomas Vimma (s. 1979) on valinnut neljännen romaaninsa aiheeksi rakennusalan ja sen lukuisat varjopuolet: veronkierron, asiakkaiden röyhkeän vedätyksen, halpatyövoiman ihmiskauppaa hipovat piirteet, rakentamisen ja remontoinnin tökerön huonon laadun. Eikä Vimma tyydy vain vihjaamaan mädännäisyyksistä – ne tehdään lukijalle täysin selviksi heti ensi sivuilta lähtien. Raksan päähenkilö Sami on insinööriopintonsa kesken jättänyt kolmikymppinen nahjus, joka pääsee ystävänsä suosittelemana projektipäälliköksi Hyperborea-nimiseen remonttifirmaan. Hyvämaineisen firman puikoissa häärää tarmokas nuori nainen, omistajan tytär Danika Stenhammar. Danikan reippaus tarttuu Samiinkin, joka aikuistuu romaanin edetessä huomattavasti. Työpäivät venyvät, eikä kaljoitteluun kavereiden kanssa löydy enää aikaa kuten ennen. Vimmaa on verrattu Juoppohullun päiväkirjoista tunnettuun Juha V...

Mari Saat: Lasnamäen lunastaja

Suomentanut Tuula Friman WSOY 2011 141 sivua Päätän kirjablogini hiljaiselon kollegani suosittelemaan, Viron parhaaksi romaaniksi vuonna 2008 valittuun Lasnamäen lunastajaan . Romaani kertoo Lasnamäen lähiössä asuva Nataljasta ja hänen teini-ikäisestä tyttärestään Sofiasta. Vironvenäläinen Natalja joutuu taloudelliseen ahdinkoon saatuaan potkut työstään elektroniikkatehtaalla. Jotenkin pitäisi maksaa elämän välttämättömyydet, myös tyttären hampaiden kallis oikomahoito.   Pakon edessä Natalja ryhtyy prostituoiduksi. Huoraaminen on nöyryyttävää ja vastenmielistä, raskainta psyykkisesti. Vaan mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi, vaikka sitten möisi itseään. Nuoruuttaan kipuileva Sofia-tytär on autuaan tietämätön äitinsä tekemästä uhrauksesta.   Näkymä arjen kovuuden yläpuolelle avautuu yllättäen erään Nataljan asiakkaan kautta, ja myös älykkäällä Sofialla on sormensa pelissä matkalla parempaan elämään. Kirja tosin loppuu eri tavalla kuin oletin, ei mitenkään kovin myön...

Taina Haahti: Kaikki mitä tiedän huomisesta

Siltala 2011 361 sivua Vaikka avioero ja muut säädylliset murhenäytelmät ovat kirjallisuudessa paljon käytettyjä aiheita, voi niitä käsitellä tuoreella tavalla. Pauliina Vanhatalon Gallup (2009) nostaa esiin myös lasten näkökulman, Tiina Lymin Susi sisällä (2010) taas liioittelee ihmissuhteet groteskeiksi. Taina Haahdilla ero tehdään eliitin viileydellä. Liike-elämän ykköskaartiin lukeutuva Martti Partola vaihtaa kuusikymppisen vaimonsa nuorempaan suorastaan steriilein ottein. Suojattua hienostorouvan elämää viettänyt Helen jää miltei tyhjän päälle, mutta ei onneksi täysin osattomaksi, vaikka hän joutuukin muuttamaan luksusasunnosta nuhjuiseen yksiöön Kalliossa. Uusi tuttavuus, nuori ja komea sijoituspankkiiri Mikael, auttaa Heleniä uuteen alkuun paitsi rakkaudessa, niin myös talouden saralla. Tukena Helenillä on myös ikiaikaiset ystävättärensä – kuin osoituksena miten paljon rakkautta paremmin ystävyys kestää vastoinkäymisiä.  Miehet jäävät romaanissa hiem...