Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Johnny Kniga 2005 242 sivua Lapin sodasta tuli viime syksynä kulunneeksi 70 vuotta. Tartuin teemaan hieman jälkijättöisesti lukemalla Pekka Jaatisen (s. 1966) Lapin sota -sarjan toisen osan, Uhrivalkeat . Ensimmäistä osaa ( Viimeiseen patruunaan , 2004) en ole lukenut, mutta Uhrivalkeat toimii myös itsenäisenä kokonaisuutena. Jo aiheena Lapin sota on kiinnostava ja se on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin talvi- ja jatkosodan tapahtumat. Uhrivalkeissa on kolme näkökulmaa: saksalaisen Maxin, suomalaisen jääkärin (Arppa) sekä noin 15-vuotiaan Airan, jonka kautta Rovaniemen silloisia oloja kuvataan mielenkiintoisimmin. En jaksanut innostua taisteluista tai taktisista kuvioista, mutta Airan näkökulma evakuoituun Rovaniemen kauppalaan ja sen tuhoon lokakuussa 1944 luo elävää ja inhimillistä ajankuvaa. Parturitätinsä luona asuva nuori kohtaa asioita, joita ei virallisesti ole olemassa, mutta jotka ovat olleet kuitenkin osa naisten arkea: Täti juotti mörskän naiselle, Ragnille, Mam...

Johnny Kniga 2014 300 sivua Suomentanut Otto Lappalainen Kun jokin kirja tai elokuva nousee hypetyksen aallonharjalle, lopahtaa oma mielenkiintoni siihen kuin taikaiskusta. En ole lukenut Dan Brownin Da Vinci -koodia , en yhtään Paulo Coelhon kirjaa (muutaman rivin olen kyllä silmäillyt ja se riitti), en Haruki Murakamia . Viimeksi mainitulle aion antaa kuitenkin mahdollisuuden, koska fiksut työkaverini ovat sitä suositelleet. Annoin mahdollisuuden myös Jonas Gardellin paljon kiitetylle Älä koskaan pyyhi kyyneleitä -romaanitrilogialle. Ja hyvä niin, sillä jo ensimmäinen osa teki vaikutuksen elävine henkilöhahmoineen ja varmalla otteella sommiteltuine episodeineen, joissa käydään läpi sekä fiktiivisiä juonenkäänteitä että historiallista faktaa. Kerronnan keskiössä on tukholmalainen homoystävysten seurue: Paul, Lars-Åke, suomalaistaustainen Seppo, Reine ja loisteliaan näyttelijänuran kynnyksellä oleva Bengt. Lähemmin kuvataan kuitenkin peräkylältä muuttaneen Rasmuksen ja voima...

WSOY 2004 357 sivua Pippa lakkasi kokonaan hoitamasta itseään. Pippa söi. Pippa lihoi. Lyhyessä ajassa hän lihoi varmaan kolmekymmentä kiloa. Sitten kymmenen lisää. Hän ei enää ollut mikään pullukka, ei sanan tavanomaisessa mielessä edes lihava. Hän oli muodoton läskipallo, josta ei enää erottanut sen paremmin rintoja kuin takapuoltakaan. Kaikki oli yhtä ja samaa ihramassaa, valtavista leukaheltoista pölkkymäisiin jalkoihin. Pete Arjoston avioliitto on lievästi ilmaistuna epäsuhtainen. Pete on menestyvä ja menevä iltapäivälehden päätoimittaja, kun hänen vaimonsa Pippa on linnottautunut kotiinsa  ja keskittyy vain ja ainoastaan itsensä paisuttamiseen. Hän hukuttaa ahmimalla suruaan vammaisena syntyneestä ja jo vauvana kuolleesta tyttärestään. Pete taas pystyy jatkamaan elämäänsä ja häpeää katatoniseen tilaan vajonnutta vaimoaan, ja liitosta onkin jäljellä enää vain kulissit.  Mies jopa toivoo, että pääsisi Pipasta jotenkin helposti eroon – jos tämä vaikka vain katoaisi...

Myllylahti 2014 234 sivua Kuukausi, eli koko marraskuu, oli vielä niin hengenvaarallinen minulle, että koko elämäni oli vain nipin napin selviytymistä seuraavaan, pelottavaan aamuun. Yksi yö oli käänteentekevä. Huusin kivuissani tuskanhiki otsallani. Yökkö meni k-a-h-d-e-k-s-a-n kertaa ohi – vilkaisemattakaan minua! Silloin rukoilin mielessäni: Rakas Jumala, päästä minut näistä tuskista. En jaksa enää elää tätä paskaa elämää. Anna minun vaan kuolla pois. Kaikille on parempi niin. Marja Korhosen pyyntö on täysin ymmärrettävä. Hän, 42-vuotias, liikunnallinen ja energinen kolmen lapsen äiti, on neliraajahalvaantunut ja menettänyt puhekykynsä. Tuntemattomasta syystä aiheutuneen aivorunkotukoksen seurauksena Korhosesta tulee kehonsa vanki. Vain äly ja ymmärrys toimivat kuten ennenkin. Tilaa kutsutaan niin sanotuksi locked in -syndroomaksi, josta tunnetuin kuvaus lienee ranskalaisen Jean-Dominique Baubyn omaelämäkerta Perhonen lasikuvussa (1997). Dramaattisimmillaan Korhosen tarina...

Otava 2014 509 sivua Pidin (ja pidän edelleen) Olli Jalosen Poikakirjasta (2010) todella paljon: se loi inhimillisen ja elävän kuvan 1960-luvun koululaispojan maailmasta. Romaanissa Miehiä ja ihmisiä siirrytään kesään 1972. Poikakirjan tarina ei varsinaisesti jatku, mutta sama näkökulma ja kasvutarina kirjoissa on. 17-vuotias nuorukainen saa kesätyöpaikan isänsä sotakaverin, Lampisen peltifirmasta. Isä on sairastunut ja saanut siksi potkut töistä. Perheen auto joudutaan palauttamaan takaisin liikkeeseen, ja päähenkilö kuittaa palkastaan sen osamaksuja. Vanhemmat eivät tästä järjestelystä tiedä.  Viikot kuluvat raavaissa remonttihommissa ja jokseenkin alkeellisissa oloissa. Vapaa-ajalla valmistetaan raparperiviiniä, tehdään lähempää tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen ja perustetaan laiton radioasema, Radio Saatana, jonka parodisten lähetysten kautta luodaan näkymiä tuolloiseen henkiseen ja poliittiseen mentaliteettiin. Vuoden 1972 lopullahan valmisteltiin Kekkosen val...

Suomennos: Kristina Rikman WSOY 1986, alkup. 1971 219 sivua  En tiedä miten muille ihmisille käy. Minulla on lapsi elätettävänä, tarvitsin rahaa viinaan, vuokraan, kenkiin, paitoihin, sukkiin ja kaikkeen sellaiseen. Minä tarvitsin autoa siinä missä muutkin, ja ruokaa, kaikkea pientä välttämätöntä.       Kuten naisia.       Tai päivää kilparadalla. Aina silloin tällöin minulla on tapana lukea jotain Charles Bukowskilta (1920-1993), johon ihastuin jo lukioiässä. Renttukirjallisuuden isä taitaa tyylinsä rehellisesti ja pettämättömästi, mitä ei voi olla arvostamatta. Bukowski nousi maailmanmaineeseen esikoisteoksensa Postitoimiston ansiosta. Romaanin ilmestyessä kirjailija oli jo viisissäkymmenissä ja arvostettu runoilija. Bukowski sekoitetaan niin vahvasti alter egoonsa Henry Chinaskiin, että mielikuvat elävässä elämässä eläneestä kirjailijasta ja hänen luomastaan kaunokirjallisesta hahmosta tuppaavat menemään sekaisin. He...

Reuna Kustantamo 2014 271 sivua Rengas puree tietä, kone tottelee ja yksinäinen, nimetön biker matkaa halki yön kohti määränpäätään. Tällä kertaa hänen tehtävänään on eliminoida pornoleffojen levittäjä, joka osoittautuu vain osaksi laajempaa verkostoa. Mitä bikerin haltuunsa saaman snuffivideon taakse kätkeytyy? Lonkerot ulottuvat Pohjanmaan lakeuksilta yli itärajan ja pahnanpohjimmaisista tumputtajista yhteiskunnan ylimpään kermaan. Näkemiin Shosanna on itsenäinen jatko Harri V. Hietikon edelliselle romaanille Lausukaa Paranoid (2013). Teoksissa on paljon samaa: sama päähenkilö, sama intensiivinen testosteronitunnelma, sama toistoilla leikittelevä rytmi ja viisto, paikoin itseironinenkin  asenne. Sinällään simppeli juoni on vain kokonaisuutta ylläpitävä viritys, jonka varaan fiktiivinen todellisuus sommitellaan.  Shosannan turvabisneksen ammattilaiseksi itseään kutsuva päähenkilö toimii virallisen yhteiskunnan kääntöpuolella. Sen kalman ja pornon kuvilla kyllästetyst...