Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Urbaanin oululaisuuden kannalta vilkkaassa paikassa sijaitsee vuonna 1912 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Puistola. Iso- ja Pakkahuoneenkatujen risteyksen luoteiskulmassa oleva – tätä nykyä vaaleanpunainen – viisikerroksinen kivirakennus veikeine kulmineen, käänteineen, ikkunoineen ja kattomuotoineen herättää sukupolvesta toiseen ohikulkijan huomion, olipa ohikulkija sitten avojalakanen oululainen tai tullista tullut . Nyt kun Oulun keskusta hakee Valkean rakentamisen myötä uutta ilmettään – ja luoja paratkoon, löytää sen toivottavasti joskus – on miltei lohdullista ajatella judeng-tyyliä henkivän Puistolan ajatonta eleganssia. Legendaarisen kulttuurihistorioitsijan  Markus H. Korhosen historiakatsauksessa rakennustekniset seikat jäävät sivusosaan: painopiste on kulttuuri- ja sosiaalihistoriassa. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persik...

Suomessa on 800 000 - 900 000 tilastollisesti köyhää ihmistä. Pitkäaikaisköyhiä heistä on noin 100 000 ja leipäjonoissa käy viikottain yli 20 000 suomalaista. Äärimmäisessä köyhyydessä Suomessa elää Katariina Vuoren mukaan 30 000 ihmistä tai kotitaloutta.  Tällaiselle massalle on oululainen kirjailija Katariina Vuori antanut kasvot yhdessä valokuvaaja Vesa Rannan kanssa teoksessa Lottovoittajien pöydässä . Lähemmin tutustutaan kahdentoista köyhän elämäntarinaan, ja juuri nämä tarinat ovat kirjan mielenkiintoisinta antia. (Niin kiinnostavaa, että luin pikkutunneille saakka.) Esimerkiksi köyhyyden syitä ja seurauksia, historiaa ja sosioekonomisen aseman vaikutusta lapsen kehitykseen käsittelevät luvut antavat myös perspektiiviä monisyiseen aiheeseen. Kirjassa esiteltyjen ihmisten köyhyyden taustalla on monenlaisia tarinoita. On turvatonta lapsuutta, psyyken ongelmia, yksinhuoltajuutta, työttömyyttä, sairautta, alkoholismia, ylivelkaantumista, parisuhdeväkivaltaa. Tavanoma...

Auto pysähtyi keskelle pihaa. Isä otti viltin tehtävää toimittaneen rääsyn ja viikkasi sen huolellisesti matka-arkkuun. Moottori jyrähti ja sammui. Hän avasi perälaudan säpit ja potkaisi lavan auki.       ”Täällä ollaan ja eletään.” Oululaisen muusikko-kirjailija Jarno Mällisen kolmas romaani vie lukijansa sotavuoteen 1941. Noin kymmenkesäinen Joonas muuttaa isänsä kanssa syrjäiseen kylään jonnekin määrittelemättömään suuntaan pohjoista Suomea. Joonaksen äiti on kuollut hiljattain ja isä ja poika ovat jääneet kahdestaan.  Otteissaan ja ajatuksissaan kulmikas isä tähdentää useaan otteeseen miten he ovat nyt ainoa tuki ja turva toisillensa, kaksistaankin yksin maailmassa. 168 sivua on täynnä tunnelmia, aistimuksia, toden ja kuvitelman rajalla häilyviä hetkiä. Olennaiseksi kasvaa se, mistä ei saa puhua. Joonas raottaa vaikenemisen verhoa lukemalla salaa vanhempiensa kirjeitä ja katselemalla vanhoja valokuvia. Ylisukupolvinen puhumattomuuden ja hä...

”Lappi, Toppi, Relletti, Pattijoki, Raahe ja helevetti” Vanha sananparsi Raahen radan asemista johdattaa maailman merillä seilanneen Oskari Varjon takaisin kotiseudulleen. Eletään vuotta 1917. Varjo vierastaa politikointia ja radikalisoitumista, ja toivoo, etteivät levottomuudet ulottuisi pohjoiseen rannikkokaupunkiin. Veljensä avustuksella hän saa työpaikan rautateiltä, mutta toive omasta rauhasta jää toteutumatta.  Samoin kuin Antti Tuurin Jussi Ketola temmataan Kylmien kyytimiehessä pakolla sotaan, joutuu Oskari  Varjokin tahtomattaan mukaan sisällissodan kahnauksiin. Yhteisön paine on puolin ja toisin kova: ”Huomenta”, Oskari sanoi lippansa alta katsoen, juonteet suupielissään. Minä olen ratavartija Oskari Varjo.” ”Ookko nää Emilin veli”, Kasurinen kysyi. ”Tullu sen entisen, mikä sen nimi nyt olikaan, tilalle?” ”Joo.” ”Onko sinulla samanlainen poliittinen kanta kuin veljelläsi”, Ahonen kysyi. ”Yhtä demokraattinen?” ”Ei”, Oskari sanoi sepän ja raudanvetäjän...

Kalma niittää satoaan 1600-luvun Suomessa. Kulkutaudit kaatavat raavaita miehiäkin, mutta vielä kovemmin koettelee kansaa kuningas Kustaa Adolfin sota ja sääty-yhteiskunnan ies, jonka alta ei armahda taikausko, saatikka uskonto: Pappien puheita ja taksoja muistellessa luonto vain kasvoi. Kun papit eivät koskaan ole elävääkään rahvaanmiestä halunneet armahtaa, mitä ne ihmisraadon autuuden puolesta pystyisivät tekemään? Kun Jumala on kääntänyt sinulle selkänsä, on turha enää maallistenkaan herrojen höpinöitä kuunnella. Myötätunto tai kohtuuden käsite tuntuvat olevan tyystin tuntemattomia parempiosaiselle väelle, ja kruunulla on oikeus verottaa talonpoikia niin kovalla kädellä kuin sitä sattuu huvittamaan. Näihin mustavalkoisiin puitteisiin asettaa Kaiho Nieminen päähenkilönsä, talonpoika Matti Jurvasen, jolta kirjettä kuninkaalle vievä herrasaattue ryöstää ensin hevosen, sitten lampaat, lehmän ja toisenkin hevosen. Äärimmäisessä hädässä vasta vaimonsa haudannut Matti päätyy m...

Oulujoen pohjoisrannalla sijaitseva Tuira on yksi Oulun suurimmista kaupunginosista. Kaupungin keskustaa ja Tuiraa erottavat vain Merikosken sillat. Nykyään kerrostalovaltainen alue oli ennen idyllinen puutalojen ja kauniiden piha-alueiden miljöö, jonka 1960- ja 1970-luvuilla alkanutta hävitystä on vaikea ajatella ilman pistosta sydämessä.   Kirjailija Matti Hälli toi Tuiran kaunokirjallisuuteen, mutta muunlaista Tuiraa käsittelevää kirjallisuutta löytyy yllättävän vähän – Tuira olisi ilman muuta ansainnut oman historiikkinsa. Löysin kuitenkin kirjastosta Seppo Koivupuron muistelmateoksen Elämääni sanoin ja kuvin , jossa hän kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan 1930- ja 1940-lukujen Tuirassa. Seppo Koivupuro syntyi marraskuun 10. päivä 1931 kotonaan Koskitie 34:ssa . Kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni muistot liittyvät luonnollisesti monin tavoin pieneen ja vaatimattomaan kotimökkiimme Tuirassa, Merikosken alajuoksulla, Kuurojen koulun naapurustossa. - - Oulu...

Oululaissyntyinen kuvanveistäjä Essi Renvall (1911–1979) on suurelle yleisölle tuttu lapsimuotokuvistaan sekä lukuisista kirjailijamuotokuvista. Renvall teki kuitenkin pitkän uransa aikana myös paljon muuta: mitaleita, maalauksia ja julkisia veistoksia, kuten Rauhanpatsaan Helsingin Kaivopuistossa ja Tampereelle Atlas-tytön. Renvall oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka elätti itsensä kuvanveistäjänä.  Nyt Renvallin elämä ja etenkin ura taiteilijana on koottu yksiin kansiin Oulun ja Tampereen taidemuseoiden ansiokkaana yhteistyönä. Virpi Nikkari esittelee Essi Renvallia muotokuvataiteilijana, ja Tarja Kekäläinen kertoo Renvallin julkisista töistä – erityisesti kirjailijamuotokuvista, mutta myös veistoksista. Renvallin mitalitaiteesta kirjoittaa Tapio Suominen . Teoksen lopussa on Renvallin elämäkerrallinen aikajana.   Essi Renvallin isä työskenteli nahkurimestarina Åströmin nahkatehtaalla. Lapsuus Hupisaarten ja vielä vapaana kuohuvan Merikosken kaupungissa loi pohj...